Hotellimme sijaitsi Weisser Hirsch -nimisessä kukkulan rinteessä sijaitsevassa kaupunginosassa. Pelkästään siellä olisi saanut pari päivää menemään ajelemalla vuoristojunalla ja katselemalla monia, monia nähtävyyksiä ja kauniita jugend-taloja. Tarkoituksena oli kuitenkin tutustua Dresdenin vanhaan kaupunkiin ja koska siellä oli tarpeeksi nähtävää, jää Weisser Hirsch seuraavaan kertaan.
Ajelimme siis junan sijaan ratikalla muutaman kerran kukkulalta alas kaupunkiin ja takaisin hotellille, oli sekin jännittävää!
Ratikkapysäkki oli sopivasti parinsadan metrin päässä hotellista ja meillä oli 24 tunnin liput, joten teimme myös sightseeing-kierroksen hyppäämällä keskustassa umpimähkään kohdalle osuneeseen ratikkaan. Lähiöissä oli ihan normimeininkiä, jokseenkin rumia kerrostaloja ja jokseenkin kauniita omakotitaloja sekaisin.
Mielenkiintoista oli käydä eräässä kaupungin laidalla sijaitsevassa ostoskeskuksessa. Vaatekauppojen valikoima oli enimmäkseen polyester-kamaa ja asiakkaat monikulttuurisia. Söimme ostoskeskuksen ravintolassa ihan mukiinmenvän kotiruoka-annoksen.
Toisen maailmansodan aikana suuri osa Dresdenistä pommitettiin maan tasalle, mutta kaupunki rakennettiin uudestaan entisenlaiseksi. Hienoa! Ei tornitaloja eikä lasipalatseja. Frauenkirchen edessä on pala pommitetun kirkon mustunutta muuria muistomerkkinä, vaikuttava.
Vanha kaupunki on aivan uskomattoman kaunis upeine rakennuksineen. Suurta Dresdenin barokkilinnaa - Dresden Zwinger - kullattuine kupoleineen voisi tuijottaa tuntikausia. Pelkkä Zwingerin sisäpiha on näkemisen arvoinen suihkulähteineen ja istutuksineen. Ulkoa linna on upea, mutta vasta sisäpihalla näkee rakennuksen todellisen kauneuden.
Linnakompleksi sisältää monia näyttelyitä ja museoita, mutta valitettavasti moniin on eri pääsymaksu. Jotkut näyttelyt ovat linna-alueseen kuuluvissa erillisissä rakennuksissa. Minä halusin nähdä niin kauniita ja kallisarvoisia esineitä ja sisustusta kuin mahdollista niin edullisesti kuin mahdollista. Paras vaihtoehto näytti olevan "Grünes Gewölbe" (vihreä holvi), josta piti päättää, mennäkö vanhaan vai uuteen versioon. Vaikea valinta, kummatkin näyttivät esitteessä aivan mahtavan upeilta, mutta pääsymaksua kahdelta, 24 €, emme halunneet moneen kertaan maksaa. Menimme vanhaan, koska ajattelimme, että siellä on enemmän alkuperäisiä esineitä.
Näyttely sijaitsi toisella puolella katua olevassa Residentzschlossissa. Sisään mentiin kauniista takorautaportista ja alue oli kokonaan ympäröity takorauta-aidalla.
En yhtään ihmettele, että monet kohteet on hinnoiteltu erikseen. Kävijöistä ei ole pulaa ja ainakin vihreä holvi oli joka sentin väärti. Kuvata ei saanut, sekin on ymmärrettävää. Nuo valtavat kalleudet pitää vain itse nähdä eikä levitellä kuvia maailmalle, muutenhan niistä tulee arkipäiväisiä. Oli kultaa, hopeaa, platinaa, jadea, marmoria ja norsunluuta (norsunluu oli varmaan 1500-1600 -luvuilla ihan huippuhienoa, nyt teki vähän pahaa katsoa!).
Monet esineistä olivat pitkänokkaisia lintuja tai linnunmuotoisia astioita. Saleja oli 5 kappaletta ja kuulokkeista sai selostuksen. Jokaisessa salissa oli oma teemansa. Oli hopeasali, kultasali, peilisali ja vihreä sali, josta holvin nimi tulee. Koko lattia oli tummanvihreää jadea. Muissakin saleissa oli jadea koristeena. Viidennen salin nimeä en muista.
Olin loistosta aivan sekaisin enkä olisi halunnut lähteä lainkaan pois, tuli kauneushalvaus.
Turvatoimet olivat tiukat. Sisään pääsi vain yksi kerrallaan kaksista lasiovista, joiden välissä oli pienen tuulikaapin kokoinen alue. Siinä tuulikaapissa piti kiltisti odottaa kunnes toiset ovet aukesivat ja pääsi näyttelyalueelle. Ulos pääsi korkeintaan kaksi kerrallaan vastaavanlaisista ovista. Kierroksella kävijöiden määrä ja aika oli rajoitettu.
Tuossa nettiosoite jos kiinnostaa. Valitettavasti tähän blogspot.comin tekstiin en saa liitettyä suoraa linkkiä, vain osoitetiedot. Ehkä sen jotenkin saisi, mutta en osaa..
https://gruenes-gewoelbe.skd.museum/en/ausstellungen/
Torstaina oli +29 astetta lämmintä (meille jo ihan normaali sää), mutta perjantaina sää vähän viileni. Aamupäivällä oli kuumaa ja hiostavaa, mutta iltapäivällä tuli pienimuotoinen myrsky. Odotimme ratikkaa pysäkillä kun yht'äkkiä alkoi pyörteinen tuuli ja rankkasade, kuin tyhjästä. Siirryimme pienen katoksen alle ja katolla alkoi hirveä ropiseva kolina.
Satoi tammenterhoja!
Katoksen takana oli muutama suuri tammi. Kova tuuli ravisti terhot maahan ja lennätti niitä katoksen päälle. Terhoja oli joka puolella, ilmassa, kadulla ja ajotiellä. En ole ikinä nähnyt mitään vastaavaa. Meidän kotipihallamme kasvaa iso tammi, mutta terhoja olen nähnyt maassa vain muutamia. Eivät ne Dresdenin oravat tietenkään kerkeä monien tammien terhoja kerätä - liekö siellä edes oravia? Meitä alkoi hysteerisesti naurattaa kylmästä ja kastumisesta huolimatta, olihan se kokemus. Myrsky loppui yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin ja helle jatkui taas.
Ennen tätä tammenterhosadetta olimme käyneet TODELLA upeassa paikassa. Pieni maitokauppa, Dresdner Molkerei tai oikeammin Pfunds Molkerei, ei näytä ulospäin kummoiseltakaan Bautzner Strassen varrella. Mieheni oli lukenut siitä ja halusi mennä sinne. Minä ajattelin ensin, että mitä ihmeellistä voi olla maitokaupassa, vaikka onkin vanha, mutta kun näin sen, en ihmetellyt enää.
https://www.pfunds.de/
Maanviljelijä ja karjankasvattaja Paul Pfund perusti kaupan 1880, tultuaan sitä ennen Dresdeniin vaimonsa ja kuuden lehmän kanssa. Hän halusi tarjota dresdeniläisille terveellistä maitoa. Myöhemmin mukaan tulivat juustot ja muut maitotuotteet. Nykyään siellä myydään myös keksejä ja maitopohjaisia makeisia.
Kauppa on pienehkö, mutta sitäkin loisteliaampi. Kaikki pinnat lattiaa ja kattoa myöten ovat käsinmaalattua Villeroy & Bochin posliinia!! Ihan järjettömän, mahtavan upea! Pienelle ylätasanteelle johtavissa portaissa on posliinia kuten kaiteissakin. Liike on säilynyt samanlaisena yli vuosisadan ja kauppa käy. Turisteja oli pilvin pimein, ei meinannut sekaan mahtua. Kuvaaminen oli kielletty, mutta otin pari salakuvaa, kuten muutkin.
Epäilemättä maailman kaunein maitokauppa.
Ostin kaupasta ison, peltisen säilytysrasian, jonka kannesta laitoin tähän kuvan. Toinen kuva on Pfunds Molkerein esitteestä ja vielä pari omaa.
Kaksi päivää oli sopiva aika tutustua kaupunkiin ja nähtävyyksiin. Perjantaina näimme myös vanhoja autoja, kun Dresdenin autoharrastajat ajelivat ympäri kaupunkia.
Lauantaina lähdimme kotimatkalle, Varsovaa kohti. Kerron loppumatkasta joskus kun taas kerkeän kirjoittaa.
