Suuntasimme Porto Garibaldiin, 88 km Riminiltä pohjoiseen. Kaupungin alkuperäinen nimi oli Porto di Magnavacca, mutta kun Giuseppe Garibaldi rantautui alueelle v. 1849 ja hänen mukanaan ollut Anita-vaimonsa kuoli siellä malariaan, kaupunki sai nimekseen Porto Garibaldi.
Meidän piti suunnitelman mukaan käyttää paljon julkista liikennettä, mutta kuinkas kävikään!? Omalla autolla oli niin kätevä kulkea eikä tarvinnut välittää aikatauluista. Liikenne oli myös paljon rauhallisempaa kuin esim. Toscanan alueella, jossa viime vuonna autoilimme.
Kyseessä oli jälleen hellepäivä (kuten aina), mutta ranta oli kovin tyhjä ja avoinna olevissa ravintoloissa hyvin tilaa. Kyllä illalla taas tulisi elämää - mikäs sen mukavampaa kuin koulun jälkeen mennä rannalle tekemään läksyjä tai muuten vain oleilemaan kavereiden kanssa.
Kävimme syömässä kalaa ja sinisimpukoita pienessä ravintolassa ja teimme kävelykierroksen kaupungilla. Nytkään ei ollut mitään erityistä määränpäätä, kunhan kävelimme ja nautimme raikkaasta meri-ilmasta ja lomailusta.Porto Garibaldi on vanha kalastuskaupunki, mutta nykyään rantaturismi tuo myös hyvin tuloja.
Satamassa on yhä edelleen kymmeniä pieniä kalastusaluksia sekä muutama suurempikin ja kalastajien kerrotaan olevan kuin yhtä suurta perhettä. He lähtevät aikaisin aamulla merelle ja viipyvät koko vuorokauden!
Kaupunki muodostuu rannansuuntaisesta kapeahkosta kaistaleesta, jossa rantabulevardin toisella puolella on matalia rakennuksia - asuntoja ja kauppoja - ja toisella puolella ranta meren antimia tarjoilevine ravintoloineen ja rantaklubeineen.
Perjantaina ohjelmassa oli aivan erilainen paikka.
http://www.frasassi.com/
Grotte di Frasassi on tippukiviluolasto Marchen alueella, 70 km Anconasta Perugian suuntaan. Luolasto on ainutlaatuinen maailmassa ja osa upean kaunista luonnonpuistoaluetta, jossa todella tuntee olevansa vuoristossa. Luolasto sijaitsee 300 m merenpinnan yläpuolella, mutta 400 metriä sisäänkäynnin alapuolella, pituus on n. 5 km.
Jo matka sinne oli nähtävyys. Emme olleet vielä nähneet lähietäisyydeltä vuoristossa niin suuria korkeuseroja ja välillä tuntui, että seuraavassa mutkassa ajamme suoraan vuoreen. Ajoimme hetkittäin niin lähellä vuorenseinämiä, että olisi voinut koskettaa auton ikkunasta. Luonto oli yllättävän vehreää ja vihreää kesän kuivuudesta huolimatta. Ehdottomasti kauneinta matkamme aikana nähtyä aluetta. SUOSITTELEN!
Olisimme voineet jatkaa omalla autolla kiemuraista tietä suoraan luolaston suulle, mutta parkkeerasimme parcheggiolle, jossa sijaitsivat lipunmyynti, vessat ja monenlaiset välipala- ja matkamuistomyymälät. Paikalla oli monia ryhmiä ja mm. yksi puolalainen koululaisryhmä. Lippu maksoi 18 €, ei valitettavaa hinnasta, kyllä kannatti.
Kierrokselle lähtiessä merkittiin kansallisuus ja lukumäärä tarkasti ylös, olimme ainoat suomalaiset, ei kovin yllättävää. Kierroksen pituus oli n. 1,5 km ja se kesti puolitoista tuntia.
NAVETTA BUS vei sitten vierailijat paikan päälle. Bussi oli ääriään myöten täynnä ja pari kohteliasta puolalaispoikaa tarjosi meille istumapaikkaa. Saimme aikaan iloisen naurunremakan kun kerroimme mistä olemme ja kuinka monta päivää olemme istuneet autossa matkalla Italiaan. Seisoimme siis mielellämme tämän vajaan kahden kilometrin matkan.
Luolastoa on mahdotonta kuvailla, se pitää itse kokea. Valtavankokoisissa saleissa tippukivimuodostelmat kasvavat n. 1mm/vuosi. Oli vaikea hahmottaa miten suuria jotkut pylväät olivat tai miten pitkälle näkymä jatkui, koska silmä valehteli valtavassa, avarassa tilassa. Luolasto oli hyvin valaistu ja puiset käytävät ja portaikot olivat tukevia ja kaiteilla varustettuja. Jos on vieraillut Lohjan Tytyrin kaivoksessa, saa pienen pienen aavistuksen mittasuhteista, mutta Frasassin luolastoon mahtuisi kyllä muutamakin Tytyrin kaivos...
Saleja yhdistivät hieman kapeammat käytävät ja opas esitteli aina kunkin salin pääpiirteissään. Yksi saleista on nimeltään "sala Finlandia". Olimme pienessä porukassa, joka jäi aina vähän jälkeen ottamaan valokuvia (valokuvaaminen oli sallittua vain tietyissä paikoissa) emmekä kuulleet siitä selostusta. Kysyimme kierroksen jälkeen nimen merkitystä ja meille kerrottiin, että se on saanut nimensä tuhansien järvien maasta Suomesta, koska salissa on paljon vettä. Salin lattialla oli todellakin monia suuria, vihertäviä lammikoita.
Kierroksen jälkeen olikin jo nälkä ja kävimme syömässä yhdessä niistä ravintoloista, joiden mainoksia jaettiin parkkipaikalla. Valitsimme Ristorante il Parcon, koska se antoi ainoana 10% alennuksen luolassa vierailleille. Ruoka olikin hyvää, maisema kaunis ja ravintola sijaitsi lähellä parkkipaikkaa. Ajelimme vielä ennen paluumatkaa 7 km serpentiinitietä ylös Gengaan ja kävelimme kaupungilla ja linnan ympäristössä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti