Emme ole koskaan lomailleet missään rantalomakohteessa, joten valtava uimaranta oli meille aikamoinen nähtävyys.
Silmänkantamattomiin rantaviivaa, rantatuoleja, varjoja ja pukukoppeja sekä useita kiinni olevia ravintoloita. Meri näytti turkoosilta matolta, joka jatkui vastarannan Kroatiaan saakka. Vastarantaa ei kuitenkaan näkynyt, vain aaltoilevaa merta.
Koulut olivat alkaneet, turistilaumat kadonneet ja useimmat rantaravintolat sulkeneet talveksi, mutta jokunen loikoilija ja uimari päivälläkin löytyi. Lämmintä oli kuitenkin +29 astetta. Syyskuun alusta lokakuun puoliväliin onkin hyvää aikaa matkailla Italiassa, koska on vielä lämmintä (lue kuumaa), mutta turisteja enää vain vähän - pääasiassa meitä 60+ -ikäisiä.
Riminillä majailee paljon Afrikasta tulleita maahanmuuttajia tai pakolaisia. Monet ovat löytäneet tulonlähteen pesemällä autojen ikkunoita liikennevaloissa, varsinkin ruuhkaisimmissa paikoissa heitä oli useita. Jotkut päivystävät ruokakauppojen ovella voidakseen auttaa kantamaan ostoksia. Toimeentulo pitää jotenkin yrittää ansaita.
Lauantaina menimme junalla Ravennaan. Ostimme junaliput viime vuodesta viisastuneena jo edellisenä päivänä. 50 km ja tunnin matka, meno-paluu 9 €/hlö. En tiedä kotimaan junalippujen hinnoista, mutta meistä hinta oli kohtuullinen.
Ravenna on kuuluisa bysantinaikaisista mosaiikeistaan, joita löytyy kirkoista ja mausoleumeista sekä myös joidenkin katujen nimikylteistä. Olen itse kiinnostunut mosaiikista, joten tämä oli minulle yksi lempikohde. Nähtävyydet ovat hyvin lähekkäin ja kaupunki on aika pieni (n. 150 000 asukasta), joten päivässä ehtii hyvin tehdä kierroksen.
Sunnuntaina oli sitten San Marinon vuoro. Asunnoltamme oli vain 20 km matkaa San Marinoon, mutta matka kesti reilusti yli puoli tuntia nopeusrajoitusten ja "kiemuroiden" vuoksi.
San Marinon tasavallan pinta-ala on 61 neliökilometriä ja asukkaita on reilu 30 000 - siis maailman pienin tasavalta - ja vanhin. Tasavalta on levittäytynyt Titanovuoren (Monte Titano) rinteille ja parhaiten maasta tunnetaankin vuoren huipuilla olevat kolme tornia: Rocca o Guaita/ensimmäinen torni, Cesta o Fratta/toinen torni ja Montaie/kolmas torni. Oli vaivan arvoista kiivetä parkkipaikalta torneille, vain kolmannelle tornille emme jaksaneet enää mennä, mutta se olikin pienin. Toinen torni toimii nykyisin antiikkiaseiden museona, mielenkiintoinen paikka.
Rinteellä on monia maksullisia parkkipaikkoja ja jokainen voi oman kuntonsa mukaan valita lähteekö kiipeämään siksakkia alhaalta saakka vai viekö auton melkein ylös. Me parkkeerasimme keskivälille - helle vain jatkui, mutta kiipesimme rauhalliseen tahtiin. Ylhäältä olikin sitten mahtavat maisemat yli Riminin Adrianmerelle saakka!!
Lippu, tai pikemminkin muovinen pääsykortti, linnoitusalueelle + kahdelle muulle hintaan sisältyvälle nähtävyydelle maksaa 10 € ja on voimassa 10 päivää! Kävimme siellä siis toisenkin kerran, koska nähtävää oli niin paljon ja paikka on ainutlaatuinen. Se on mm. monen riminiläisen viikonlopun retkikohde. Siellä ei myöskään ollut pulaa turisteista, japanilaiset Sibelius-monumentin ihailijaryhmätkin tuntuivat siirtyneen San Marinoon.
Maanantaina 10. 9. kävimme Anconassa, mutta siitä seuraavalla kerralla :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti