Lauantaina 15.9. päätimme siis käydä ottamassa asiasta selvää. Riminiltä on 27 km Montalbanoon, joten ehdimme sen jälkeen tutustua myös pieneen Sant'Arcangelon kaupunkiin lähellä Riminiä.
Montalbanoon ajettiin ensin isoa tietä ja sitten kapeampaa ja sitten vieläkin kapeampaa, mutkaista tietä.
Äkkijyrkkä ylämäki, STOP-merkki, tiukka käännös vasempaan TODELLA kapealle tielle. Oikealle ei nähnyt mitään, koska siinä oli pusikkoa - eikä vasemmallekaan, koska siinä oli jyrkkä mutka, ei kun kaasua ja menoksi! Nyt ei ollut onneksi kiviä keskellä tietä.
Kyltissä luki MONTALBANO, olimme siis oikealla tiellä. Tie kiipesi ylöspäin kukkulalle, jossa oli muutama talo ja hautausmaa sekä MONTALBANO-kyltti yliviivattuna. Siinähän se kylä sitten meni.
Päätimme käydä muurin ympäröimällä hautausmaalla, jospa siellä olisi Montalbanojen sukuhauta. Keskeltä löytyi pieni perinteinen hautausmaa ja muurit toimivat muistolehtona. Muurit oli jaettu neliöihin, joissa oli kaiverrettuina vainajien tiedot sekä kapeat hyllyt koristeille ja kukkalaitteille. Monilla hyllyillä oli hopean- tai kullanvärisiä maljakoita täynnä kukkia sekä muisto- ja koriste-esineitä. Lapsivainajien hyllyillä oli leluja ja pieniä astioita sekä tietysti kukkia. Vaikuttavan kaunista.
Montalbanon hautaa ei löytynyt.
Lähdimme siis Sant'Arcangeloon. Edellämainitun äkkijyrkän mäen kohdalla olikin ruuhka. Meidän edellämme oli traktori, vastaan oli tulossa auto ja yksi auto odotti STOP-merkin takana omaa vuoroaan. Vastaantuleva auto ei mahtunut ohittamaan traktoria, traktori ei tiennyt minne mennä ja me emme päässeet kääntymään oikealle. STOP-merkin takana oleva auto odotti ja odotti. SHAKKI ja MATTI.
Vihdoin vastaantuleva auto lähti peruuttamaan, traktori ajoi eteenpäin ja me pääsimme kääntymään kuten myös STOP-merkin takaa tullut auto. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Ei tietoa miten pitkälle autoilijaparka joutui peruuttamaan, pusikko esti näkyvyyden. Yritin kyllä kovasti kurkkia.
Sant'Arcangelo di Romagna on ERITTÄIN kaunis ja viihtyisä pikkukaupunki Colle Giove -nimisen kukkulan laella. (Tiedetään, minusta kaikki italialaiset kaupungit ovat kauniita, mutta ne ovat - paitsi siis Ancona). Kapeita, mäkisiä katuja reunustavat viehättävät talot, kukkia kaikkialla ruukuissa, maassa ja parvekkeilla, portailla jne. Parasta on, että kaupunkien vanhat keskustat ovat autottomia. Otimme heti ensimmäisestä kiinteistönvälitysfirmasta esitteen ja aloimme tutkia hintatasoa - kuten arvata saattaa, aika kallista!
Kävimme syömässä ja teimme kierroksen vanhassa kaupungissa. Kiipesimme Rocca Maletestianon linnoitukselle (taas linnoitus) ja näimme mm. kuuluisan kellotornin Torre Civican. Kello näytti tosin kovin uudelta, mutta kellotaulu oli kuitenkin vanhan näköinen.
Piazza Ganganellilla ihastelimme paavi Klemens XIV kunniaksi rakennettua riemukaarta ja ilmeisesti katolisesta kirkosta vaikutteita saanutta suihkulähdettä, jonka keskellä oli kävyn muotoinen patsas. Tuollaisia käpy-suihkulähteitä näimme useammallakin paikkakunnalla. Meillä on kotona samanlaisia käpyjä verhotankojen päissä, hienoa!
Näimme myös vähän modernimman suihkulähteen suuressa puistossa, jossa oli mm. ravintola leikkipuiston yhteydessä. Kuinka kätevää. Lapsoset vain leikkimään ja aikuiset voivat mennä vaikka virkistävälle, hermoja lepuuttavalle Aperol spritzille.
No, joka tapauksessa, suihkulähteessä oli muutaman sentin korkuisia vesisuihkuja jokusen neliömetrin alueella sekä vihreitä erikokoisia pallukoita, joista vesi virtasi kylkiä pitkin lähteeseen. Olipa upea! Istuimme aika kauan sitä katsomassa, eräänlainen mindfulness -kokemus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti